Näätämö ja Paaskijuuha 1998
Viime kesänä Tommyn ja Miikan luona ollessa tuli puheeksi Näätämön harjukset.
Erä lehdessä oli Arto Kojon artikkeli "Nättiä Näätämöä ja parasta
Paaskijuuhaa", josta kipinä reissuun sitten lähti. Onhan Näätämöltä saatu
Suomen suurin aktiivi harjus, 2200 grammaa. Reissuun lähti matkaan minun, Tommyn ja
Miikan lisäksi Keijo. Alkuperäinen idea oli, että menisimme kahdella kanootilla
Iijärven yli. Isäni ja Hannun kanssa käytyjen keskustelujen kanssa päädyimme meidän
jokiveneeseen. Isäni olisi halunnut, että ottaisimme meidän vielä isomman veneen,
mutta oletimme että pärjäämme jokiveneellä. Lastiahan oli kyllä paljon, neljä
nuorta miestä tavaroineen.
Matka taitettiin jälleen kerran Ladalla. Vauhti ei päätä huimannut, pienikin
ylämäki tuli eteen niin piti vaihtaa jo kakkosella. Perille Iijärvelle kuitenkin
päästiin. Veneenlaskupaikalla oli jo ennestään kolme autoa. Asuntovaunussa porukka
katseli MM jalkapalloa. Yhtä paikalla olevaa miestä sitten jututetiin. Hän varoitti
meitä karipaikoista ja kertoi meille sopivan reitin kulkea. Iijärvellä tosin pauhasi
sellaiset aallot, että hirvitti mennä sekaan. Olimme unohtaneet ottaa varasokkia
matkaan. Onneksi asuntovaunun porukalta saimme sokkia, heillä olikin melkoinen varasto
kaikenlaista hilpetööriä matkassa. Vene työnnettiin vesille ja Lada pistettiin
parkkiin. Pelastusliivit päälle ja perämoottori käyntiin. Ajoimme pitkin rantoja,
joissa aallot eivät nousseet kovin korkeiksi. Sitten päästiin itse Iijärven selälle.
Näkymä oli lohduton, valtavia vaahtopäitä joka puolella. Välillä vene hörppi
ämpäritolkulla vettä. Rystyset valkoisina pietin laidoista kiinni, myönnettäköön
että hiukkasen pelotti. Lopulta oli pakko rantautua, kun vene keikkui jo uhkaavasti. Vene
vedettiin rannalle ja nuotion lämmössä tyydytimme nälkämme. Rannalta tyrskyjä
seurattiin, ja kas kummaa aaltojen seassa kulki kaksi miestä kanootilla. Hyvinhän tuo
matka heiltä taittui, mitä nyt katosi välillä aaltojen sekaan. Jäimme yöksi ja
toivoimme että tuuli tyyntyisi huomiseksi.
Aamu valkeni, mutta aallot olivat samankokoisia. Vesille piti kuitenkin lähteä, jotta
kerkeäisimme edes vähän kalastaa Näätämöllä. Lopulta saavuimme Näätämön
luusuaan. Kanoottimiehet olivat juuri lähdössä jatkamaan matkaansa. Paikalla oli myös
toinen porukka, joka vispasi perhoa joella. 25 kilometriä oli takana, ja oli aika
pikkuhiljaa viritellä vapoja kuntoon. Ensin tosin tankkasimme itsemme. Lopulta pääsimme
veivaamaan perhoa tällä kuuluisalla joella. Odotukset oli luonnollisesti kovat, mutta
kalaa ei tullut ei sitten millään. Vastapuolella ollut porukka sentään sai muutaman.
Lopulta sain narrattua 28 cm:sen harrin, mittasin sen Leathermanilla. Harri saattoi olla
30 senttinen, koska mittaaminen sillä oli epätarkkaa. Tällä kalalla saatoin hävitä
pullakahvit, sillä teimme vedon, että se joka saa mitan täyttäviä kaloja vähiten
kustantaa muille kahvin/limsan ja pullan. No selitykset on selityksiä.
Miikka oli sillä aikaa kyllästynyt perhon viskelyyn, kun oli saanut larvastaessa
muutaman perhon pohjaan. Perhokalastusalueen rajalla Miikka sitten oli heitellyt lippaa ja
tuloksena oli 43 senttinen harjus, joka sitten jäikin koko reissun isoimmaksi.
Minä ja Tommy päätimme vaihtaa paikkaa huonon kalantulon takia. Kävelimme alemmalle
koskelle, josta Tommy sai narrattua neljä mitan täyttävää, itse sain myös muutaman
harrin, mutta se maaginen 30 sentin raja ei ylittynyt. Pääosin kalat tulivat niskalta.
Miikka ja Tommy laskivat veneellä pari koskenpätkää alas. Minä ja Keijo kävelimme
rantoja pitkin. Kaartilompolossa Tommy veti perämoottorin käyntiin. Sitä saikin joka
kerralla repiä hiki silmässä, tai siis Tommy veti. Tinni pohjassa painettiin menemään
Kaartilompoloa, Miikka oli edessä tähystäjänä, ettei karille ajettaisi. Miika oli
tietysti huomannut hassun näköisen männyn metsässä, ja oli jättänyt tähystäjän
hommat hetkeksi. Silloin sitten pamahti, olimme ajaneet ilmeisesti koko lompolon
ylittävään kannakseen. Miikka ei tietysti saanut kiitosta. Onneksi moottori ei mennyt
rikki, vaikka sitä hetken pelättiin. Kone pietti sitten omituista ääntä, mutta pelasi
koko reissun ajan. Olisi ollut ikävä homma soutaa takaisin n. 30 kilometriä.
Pystytimme teltan ja lähdimme kalaan. Matkamme veneellä päättyi siihen sillä
edessä oli n. kilometrin mittainen koski, jonka alussa oli pieni putouskin. Kalastimme
sen illan koskella ja ainoaksi mittakalaksi ja Tommyn 36 senttinen. Itse sain kaksi 28
senttistä, ne kaksi senttiä jäi jälleen kerran uupumaan. Miikka oli lisäksi saanut
aamulla 34 senttisen.
Seuraavana päivänä heitimme rinkat selkään ja lähdimme patikoimaan kohti
Paaskijuuhaa. Aurinko paistoi ja sääskiä oli. Vetskarin aukaisemalla saa jalkoihin
vähän viileämpää ilmaa, kokeilkaapa joskus. No matkan aikana sitten minulla kiilastui
takapuoli, jälleen kerran. Joka ikinen reissu, niin jokin päivä se sitten tapahtuu.
Persuksiin sattui ikävästi, mutta sinnillä jatkoin matkaa. Päästin sitten perilla
Paaskijuuhalle, ja ensi töiksi pystytettiin teltta ja syötiin. Kalaan piti tietenkin
päästä, mutta minulla oli innostus hiukan laskenut, kun jokainen askel tuntui
hankalalta. Oletimme paikan olevan se, josta Arto Kojo ja kumppanit olivat saaneet
tolkuttomasti harria. No mehän ei saatu tietenkään siitä mitään. Itse tosin sain
ylemmästä koskesta 34 senttisen tammukan. Pientä kinastelua käytiin siitä kumpaan
suuntaan lähdetään, ylä- vaiko alavirtaa. Keijon kun halusi ylävirtaan, niin sinne
mentiin. Tommyn hurjasta kiroamislitaniasta päätellen hän halusi alavirtaan. Jonkin
matkaa kuljin muitten matkassa, mutta kipu oli niin mieletön, että minun piti palata
telttapaikalle. Perkkasin tammukan, ja menin telttapaikalle. Myöhemmin muut tulivat,
eivät olleet saaneet kuin yhden mitan täyttävän. Haukia sen sijaan oli ollut enemmän.
Seuraavana päivänä suunnattiin alavirtaan, ja Tommykin oli tyytyväinen. Persus ei
tuntunut enää pahalta, joten käveleminenkin oli luonnollisen näköistä. Matkan
varrella oli todella komeita kalapaikkoja, mutta sitä kalaa ei tullut millään.
Jäätiin istuskelemaan ja mietittiin, että palataanko takaisin vai jatketaanko matkaa.
Tommy jatkoi matkaa ja sai madolla mukavan tammukan. Nälkä alkoi painaa, joten
juoksujalkaa takaisin asentopaikalle. Noin 3,5 kilometriä olimme tulleet jokea alas.
Evästä naamaan. Illan kalareissulle lähti vain Tommy ja Keijo, minä ja Miikka jäimme
nukkumaan. Yöllä sitten pojat tulivat kalasta, olivat saaneet hyvin tammukkaa, Keijokin
oli saanut viisi mitantäyttävää. Mato-onki oli poikaa.
Seuraavana päivänä suunnistettiin sitten takaisin Näätämölle. Matkalla takapuoli
jälleen kerran kiilastui, muttei niin pahasti kuin mennessä. Pysähdyimme syömään
todella hienolle koskipätkälle ja jäimme kalastamaan siihen. Kalaa ei taaskaan
näkynyt, mutta sain sentään tartutettua 38 senttisen harrin. Minä lähdin alavirtaan,
kun muut jäivät kalastamaan ylemmäs. Sieltä sain sitten ihan komean 35 senttisen
taimenen. Miikka oli jäänyt taakseni mittakalakilpailussa. Tulin takaisin muitten luo,
kun kalaa ei enää näkynyt. Miikka olikin saanut 36 senttisen harjuksen, oltiin jälleen
kerran tasoissa. Kalastimme sitten kaikki yhdessä mutkassa missä pari metriä rannasta
kävi pinnassa mahtavia siikoja, varmasti yli kiloisia. Parhaimmillaan neljä vapaa heilui
paikalla, ja jos jonkinlaista perhoa kokeiltiin, mutta ei nykäystäkään. Pikkuhiljaa
alkoi jo turhauttamaan, joten jätimme siiat rauhaan. Paikalta saatiin vain minun kaksi ja
Miikan yksi mitantäyttävä.
Porhalsimme veneellä kohti luusuaa. Miikka ja Tommy vetivät veneen koskista ylös,
kun minä ja Keijo kipitimme rantoja pitkin. Välillä joki syveni niin, että pää jäi
vain pinnan yläpuolelle. Saavuimme toiselle puolelle rantaa, missä toinenkin porukka
vielä olivat. Tosin olivat jo unten mailla, olihan kello jo pitkällä yötä. Olivat he
saaneet kalaa, sillä rannalla oli ämpäri melkein täynnä harjuksia. Söimme loppuja
eväitä, joita ei enää ollut paljoa. Tommy ja minä suuntasimme alemmalle koskelle.
Tommy oli mennyt jo edeltä ja kun saavuin paikalle, niin Tommy väsytti rannalle 39
senttisen harjuksen. Harria tuli melkein joka heitolla, minä alamittaisia, Tommy jopa
mitantäyttäviä. Lähdin lopulta pois, kun mitantäyttävää en saanut. Tommy jäi
vielä paikalle. Odottelimme Miikan ja Keijon kanssa Tommya, mutta miestä ei näkynyt.
Lopulta Miikka lähti häntä hakemaan. Saimme Keijon kanssa heitä odotella kauan kunnes
he saapuivat Tommylla mukava nippu isoja harreja. Tommy oli vaihtanut hänen
erikoisstreamerin ja olikin saanut sillä kaksi 40 senttistä ja yhden 39 senttisen.
Vene pakattiin ja pääsimme vesille tyynellä ilmalla. Ei ollut tietoakaan hirmuisista
vaahtopäistä. Matkaan ei mennyt kuin pari tuntia. Tullessamme matkaan meni yhdeksän
tuntia. Pääsimme perille autolle, jossa oli sitten erimielisyyksiä siitä lähdemmekö
heti jatkamaan matkaa Sodankylään vaiko pystytetään teltta. Teltta pystytettiin ja
aamulla lähdimme kohti Sodankylää. Tommy oli saanut kymmenisen mitantäyttävää,
Keijo puolikymmentä, Miikka ja minä saimme kummatkin kolme. Miikan kanssa sitten
kustansimme limsapullat Karhunpesäkivellä.
Linkkejä aiheesta
 Näätämöjoki info
Sama reissu Ryytyn Tommy kertomana
|
