Vaskolompolo 2001
Vaskolompololla tuli käytyä kaksikin kertaa vuoden 2001 kesänä. Ensimmäisellä
kerralla olin serkkujeni Tommyn ja Miikan mukana ja toisen reissun tein isäni kanssa
kahdestaan. Tässä jutussa kerron isän kanssa tehdystä reissusta. Kummallakin reissulla
kuljettiin alkumatka polkupyörillä Kalmankaltiosta Pahtajärven porokämpälle.
Loppumatka, noin 8 km, piti vielä kulkea jalkaisin.
Lähtöpaikkana siis oli Kalmankaltio ja ajankohta heinäkuun puoliväli.
"Parkkipaikalla" oli toinenkin porukka lähdössä patikoimaan kohti
Pahtajärveä. Meillä oli kulkuvälineinä maastopyörät, joilla on suhteellisen helppo
ajaa mönkijäuraa. Meidän reitti kulki Kalmankaltiosta Pahtajärven porokämpälle ja
sieltä kohti Pikku-Kietsimäjärveä, jolta sitten Vaskolompololle. Vähälumisen talven
takia jo ensimmäisellä reissulla kesäkuussa oli melkoisen kuivaa. Tällä reissulla
mönkijäreitin välillä olevat suot olivat kuivuneet lisää, joten niidenkään
ylittämisessä ei ollut hirmu vaikeuksia. Reitti kulkee Peltotunturin ylitse, joten ylä-
ja ala-mäkeäkin matkalta löytyy. Syömätauko pietettiin Pahtajärven
poromieskämpällä. Pahtajärvessä kuulemma asustelee isojakin harjuksia.
Pahtajärven porokämppä
Edellisellä reissulla huomattiin, että FFF:n sivuilta GPS:ään kopioidut
autiotupa-koordinaatit eivät ihan täsmänneet. Vaskolompolon kämppä oli muutama sata
metriä väärässä paikassa. Nyt GPS näytti paikan muutaman metrin tarkkuudella.
Vaskolompolon kämpälle päästiin ja ensimmäisenä lukaisin vieraskirjan, josko kuinka
monta kävijää olis käynyt edellisen reissun jälkeen. Taisi olla kolme porukkaa, eli
ihan "ruuhka" oli ollut. Kämppä sijaitsee todella hienolla paikalla, aivan
lompolon rannalla. Puita oli hyvin ja kämppä oli siistissä kunnossa.
Vaskolompolon autiotupa, taustalla Vaskolompolo
Timppa ajatteli lähteä käymään lompolosta ylöspäin pikku lirua kalastamaan. Mie
taas suuntasin itse lompololle. Värkkäsin vermeet kuntoon ja eikun rantaan
heittämään. Vieheeksi valitsin kulta/oranssi Bete Lotto 9 grammasen, Lotto on
osoittautunut yllättävän hyväksi vieheeksi isolle harjukselle. Jo toisella heitolla
siima kiristyi ja heti tunsi, että siiman päässä oli järeämpi kala. Huusin Timpalle,
että tulee avuksi haavin kanssa. Nopeasti kala tulikin näköetäisyydelle ja komea
harjushan se oli. Selkäevä näytti kauniin siniseltä vedessä. Muutamia tiukkoja vetoja
kala otti, mutta pikkuhiljaa syöksyt lyhenivät. Kalan kanssa piti olla varovainen, koska
siimana oli vain 0,20 millinen monofil. Lopulta harjus nousi rannalle ja oma ennätys
rikkontui. Strategiset mitat olivat 48 cm ja 950 grammaa, kilon raja ei mennyt
vieläkään rikki.
Jo toisella heitolla
Hetken kalaa ihasteltuamme Timo lähti kalastamaan ylemmäs, muttei kerennyt kuin
muutaman askeleen ottaa, kun jo huusin, että tules takasen. Kolmannella heitolla jysähti
jo kunnolla, tuntui kuin viehe olisi jäänyt pohjaan. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta
sitten siima alkoi liikkumaan. Kala ei pistänyt ihmeemmin vastaan, mutta tuntui todella
raskaalta. Hetken päästä harjus tuli näkyviin ja se oli valtaisa, kilon raja menisi
varmasti rikki, kunhan saisin kalan rannalle. Kun harjus oli ihan rannan tuntumassa, niin
alkoi se hyppimään ja riuhtomaan, tässä vaiheessa kävi mielessä josko vahvempi siima
olisi ollut poikaa. Siima kuitenkin kesti ja loppujen lopuksi kala melkein ui itse
kuivalle maalle. Harjuksesta ei meinannut kunnolla saada otetta sen verran paksu se oli.
Hetken hämmästelyn jälkeen oli mittauksen ja punnituksen aika. Mittaa tälle
purje-evälle oli kertynyt hulppeat 58,5 senttiä ja painoa 1,7 kiloa. Kilon raja meni
siis kerralla kunnolla rikki. Ei olisi reissu voinut paremmin alkaa, kolme heittoa ja 2,65
kiloa harjusta.
Reissun kaksi suurinta, sekä pieni 30 senttinen
Tämän episodin jälkeen Timppa halusi silti lähteä kalastamaan yläpuolen puroa.
Sanoi, että kerkee hän myöhemminkin tästä kalan ottaa kerran näin hurja paikka on.
Kalat jäivät kuitenkin reissun isoimmiksi eikä kovin lähelle niitä edes päästy.
Toki muutama vähän yli 40 senttinen saatiin. Mie jäin sitten samaan paikkaan
heittämään, ja yksi iso oli kiinni, mutta pääsi irti. Vaihdoin sitten paikka, josta
heti kahdella heitolla sain rannan tuntumaan noin 40 senttiset, mutta molemmilla kerroilla
kala pääsi irti. Kokeilinkin eri vieheitä ja melkein joka heitolla viehettä seurasi
joko yksi tai useampi harri. Eivät vaan tarttuneet kiinni, kävivät silleen
tökkäsemässä. Yht'äkkiä aurinko paistoi takaa pilvien välistä niin, että pystyin
näkemään vedessä useita harjuksia, isoimpien ollessa arviolta vähän yli kiloisia.
Näky oli todella lumoava. Kalaa siis Vaskolompolossa on runsaasti. Otin yhden 30
senttisen, jotta harjuksen makuun päästäisiin. Timppa tulikin takaisin sopivasti
kämpälle, eikä ollut saanut mitään.
Seuraava päivä valkeni tihkusateisena. Tarkoituksenamme oli suunnata Vaskojoen
latvoille. Kalastelimme Vaskolompolosta lähtevää puroa, mutta kalaa ei kuulunut.
Tulimme sitten paikkaan, jossa puro laskee suvantoon. Päätimme kokeilla, josko kalaa
löytyisi, paikka ainakin vaikutti lupaavalta. Kalaahan oli, melkein joka heitolla oli
harjus kiinni. Yhteensä otimme 12 harjusta, isoimpien ollessa n. 40 senttisiä. En muista
kuinka monta päästimme takaisin kasvamaan. Timolla oli arviolta kiloinen kiinni hetken
aikaa, ilmaan hypättäessä harjus pääsi riuhtaisemaan itsensä irti. Perattiin kalat
ja pistettiin muovipussissa ne suon silmäkkeeseen ottamaan paluutamme Vaskojoen
latvoilta.
Kävelimme lupa-alueen reunalle, josta aloimme kalastamaan jokea ylävirtaan. Alueella
on todella hienoa maisemaa, ja maasto on todella helppo kulkuista. Melkein voisi pelata
golfia, niin tasaista maasto on, kuten alla olevasta kuvasta näkee.
Maasto on helppokulkuista
Timo jäi kalastamaan alavirtaan ja mie lähdin kävelemään ylävirtaan. Alussa oli
ihan makeita suvantopaikkoja, mutta joki vaikutti tyhjältä. Jatkoin matkaa ja
ensimmäisiä virtapaikkoja tuli vastaan. Tämän jälkeen lähes joka paikassa missä
kuvitteli kalan olevan, käytiin ainakin viehettä yrittämässä. Sain yhden tammukankin
ja jäin odottelemaan Timppaa. Timppa olikin saanut muutamia harreja, mutta päästänyt
kaikki takaisin kasvamaan, niin kuin oli sovittu. Lukumääräisesti saatiin useita
harjuksia, mutta suurin oli vain 38 senttinen. Pääasiassa kalat olivat n. 35 senttisiä.
Päivä alkoikin olla jo pulkassa, joten lähdimme takaisin kämpälle, koukkasimme
kalapussin kautta.
Vaskojoen latvaa
Illalla päätettiin, että huomenna lähdettäisiin takaisin, kiintiö oli saatu
täyteen. Matka takaisin sujuikin vallan nopeasti. Reissusta jäi vain positiivisia
kokemuksia, olinhan sentään saanut oman ennätysharjuksen. Alun huippu antoi kuitenkin
odottaa vielä parempaa, mutta hyvä näinkin.
Näin yhteenvetona Vaskolompolosta voisi sanoa, että lompolo on lajillisesti
jakautunut kahteen osaan. Mökkirannassa on parhaat harjuspaikat, alue on todella pieni,
sillä lompolo mökistä katsottuna oikealla on jo hyvin matalaa. Vastarannalta taas
kummalakaan reissulla harjusta ei saatu, mutta haukea tuli sitäkin enemmän.
Haukikuninkuuden tällä kertaa vei suvereenisti isäni, noin 20-0, pari hyvää
Lotto-viehettäkin veivät mennessään. Vaskojoen latvoilta siiman päähän tarttuu
yleisimmin harjus tai hauki, harvemmin siiman päätä ravistaa pieni tammukka.
Kalmankaltiosta matkaa Vaskolompololle tulee noin 25-26 km, Pahtajärven porokämpälle
pääsee maastopyörillä helpohkosti, riippuen kuinka kuivaa on ollut. Loppumatka
meneekin rinkka selässä kävellen.
Linkkejä aiheesta
 FFF:n juttu Lemmenjoen kansallispuiston kalapaikoista
|
